Rajanylityksiä

He ovat yhä enemmän ja yhä suuremmin laumoin keskuudessamme, nuo kiellettyjen rajojen ylittäjät: narkkarit, holistit, hullut ja homot. Eipä heistä taida eroon päästä. Heistä voi vain kirjoittaa kirjoja tai tehdä tieteellisiä tutkielmia.

Plastic Pony -liikkeen edustaja Petri Sipilä on tehnyt väitöskirjan sukupuolirajoista. Moraalifilosofian alaan kuuluva tutkielma Sukupuolitettu ihminen - kokonainen etiikka (Gaudeamus 1998) ei ole siitä erikoinen opus, että siinä tutkija ottaa kantaa aiheeseen; jokainen väitöskirjan laatija tekee sen jo aiheensa valinnalla. Sen sijaan erikoista on se miltei vanhatestamentillinen moraalinen paatos, jolla Sipilä vallitsevan sukupuolijärjestelmän tuomitsee.

Vaikka miehen ja naisen ero ei suurimmalle osalle ihmiskuntaa ole edes pohtimisen arvoinen asia, Sipilälle se tuntuu olevan ongelma. Vallitseva sukupuolijärjestelmä rajoittaa ihmisten yksilöllisyyttä, tuottaa yksiulotteisia luokituksia ja stereotyyppisiä malleja, perustuu ohjailuun ja pakkoon ja on kaiken lisäksi moraalisesti kestämätön, koska se perustuu syrjintään, väittää Sipilä. Seksuaaliset raja-aidat on siis kaadettava. Oikeata moraalia edustaa Sipilän mukaan sosiaalinen sukupuolettomuus, androgynia. Kantaansa tutkija korosti sipsuttamalla väitöstilaisuuteen frakkinsa alta pilkottavassa hameessa.

Amerikkalaista nuorisoa kuvannut kirjailija Bret Easton Ellis on käsitellyt teoksissaan Alta nollan (Otava 1996), The Rules of Attraction (Picador 1987) ja Glamourama (Picador 1999) seksuaalisen vapautumisen jälkitilaa. "Tutkielmassaan" hän on tullut kuitenkin aivan päinvastaisen tuloksen kuin Sipilä. Seksuaalinen vapautuminen ei suinkaan johda äärimmäiseen yksilöllisyyteen, vaan äärimmäiseen yhdentekevyyteen. Ellisin kirjoissa - myös juppimaista sarjamurhaajaa kuvaavassa Amerikan Psykossa (Pikku-Idis 1993) - ihmiset ovat sitä mitä merkkitavaroita he kuluttavat, ja kaikki kuluttavat samoja merkkejä. Yksilöiden erot katoavat kulutusyhteiskunnan pohjattomaan kuiluun.

***

Rajoilla on kuitenkin merkitystä, väittää ranskalainen yhteiskuntateoreetikko Georges Bataille, jonka filosofiaa on suomeksi esitellyt Tiina Arppe (Pyhän jäännökset, Tutkijaliitto 1992). Erityisesti Bataille on tarkastellut äärimmäisiä rajatiloja osana sitä, miten ihminen tiedostaa oman olemassaolonsa.

Bataillen mukaan ihmisen toiminta on aina sidoksissa johonkin projektiin ja merkitsee siten olemassaolon alistamista jollekin odotettavissa olevalle ulkoiselle tulokselle. Tässä mielessä ihmisen olemassaolo on aina lykättyä olemassaoloa.

Lykkäämätön olemassaolo sen sijaan merkitsee yksittäisten päämäärien kieltämistä. Se on suvereenia olemassaoloa "tässä ja nyt", silmäräpäyksellistä ei-tietoa, joka on mahdollista vain voimakkaiden tunteiden aikaansaaman shokin hetkellä. Suvereenit hetket kääntävät asioiden kulun hetkeksi ylösalaisin ja silmänräpäyksen ajan aavistaa, ettei ihmisen perustavaan kyselyyn ole vastausta.

Tieto rajoista johtaa ahdistukseen. Kielto ja sen ylittäminen ovat kuitenkin "rikostovereita", perustavasti sidoksissa toisiinsa. Kiellon ylittämisen hetkellä ihminen on todella olemassa tässä ja nyt, ahdistus muuttuu rituaalin ja uhrin välityksellä ekstaasiksi ja yksilöllinen eristyneisyys haihtuu ykseyteen.

Ellisin psyko hankki hetkellisen nautintonsa tappamalla tuntemattomia ihmisiä ikään, rotuun ja sukupuoleen katsomatta. Suomalaisen ekstaasin miespuoliset uhrit löytyvät helsinkiläiseltä ampumaradalta.

Keski-Uusimaa, 26.3. 1999